Mietin vaan, että:
Olen elänyt koko elämäni painonvartijan perheessä, joten minulle normaali ruoka on vähärasvaista. Lisäksi syön keskivertokansalaista tunnollisemmin kasviksia ja vihanneksia. Ymmärrän ruoka-aikojen ja annoskoon tärkeyden verensokerin ja painonhallinnan kannalta. Osaan jo nyt syödä ”terveellisesti”, eikä minun tarvitse lähteä muuttamaan elämäntapojani keski-ikäisenä äkkikuoleman pelossa. Mutta ei se hauskaa ole. Päin vastoin, terveellinen syöminen on jo monta vuotta tuntunut vankilalta ja pakolta, ei asialta joka saa hymyn huulille. Viimeisen vuoden aikana olen alkanut löytämään balanssia kivan syömisen ja terveellisten elämäntapojen kanssa. Terveellisyys toimii pohjana, jonka päälle ladon hyviä asioita. Esim. hiivaton ruisleipä sentin kerroksella oivariinia! Eikä tämä minunkaan ”normaali syömiseni” ole todellakaan normaalia tai terveellistä.
KUINKA sekaisin länsimainen ruokailu on nykyään?? Rasvatonta, vähäkalorista, näin pitää syödä, näin ei saa syödä, tässä on tätä pahaa, tässä tota hyvää, tämän verran sitä, vähemmän tätä, kikkakolmonen, lisää vähän tryffeliöljysalaatinkastiketta, ota vähän macajauhetta niin tulet paremmaksi ihmiseksi, syö paketti rasvaa päivässä ja kaikki ongelmat katoavat, luomua siellä luomua täällä maksa tästä triplahinta niin saat jotain erityisen erityistä…
Mihin ihmeeseen on kadonnut normaali ruoka ja ruokailun taju?
Mikä on normaalia ruokaa ja ruokailua?
Ruoasta on ilmoilla paljon keskustelua, joka ahdistaa aivan äärettömästi! Kaiken maailman karppaukset, superfoodit ja raakaruokailut ovat minun mielessäni ruokavankiloita, jotka johtuvat jossain määrin vääristyneestä ravitsemuskuvasta ja epäedullisista elämäntavoista.
Just sayin’ että jos sitä pastaa ja valkoista leipää ei vedä kiloittain viikossa ja liikkuu riittävästi, niin ei turvota eikä tartte mitään activioitakaan tai radikaaleja hiilihydraattien poisto-operaatioita, jotka johtavat JÄLLEEN uusiin ruokailun ja terveyden ongelmiin.
Tai, että ”kunhan vetäsen noi jauheet ja toiselta puolelta maapalloa kuljetetut marjat naamariin päivittäin ja juon päälle pyhästä lähteestä valutettua vettä mun munuaiset voi paremmin”
Ja jos olet vetänyt koko aiemman elämäsi paskaa ruokaa epäsäännöllisyydellä höystettynä, niin MIKÄ HEMMETIN IHME SE ON, ETTÄ RAA’AT KASVIKSET PARANTAA IHON HEHKUA JA PIRISTÄÄ MIELTÄ kun saat yhtäkkiä vitamiineja, kuituja, nestettä ja kaiken lisäksi valmistat ruokaa säännöllisesti itse??
Mikä tää nykyajan vääristymä on, että jollain tietyllä tapaa syömällä saavutat jotain erityisen parempaa, kuin jos vetäisit samaa pöperöä, kuin mummo ja ukki maatilallaan 50 vuotta sitten? Näyttääpä 85 v. mummo edelleen pistelevän aamulenkkinsä päivittäin ja ymmärtävän lehdestä uutiset.
Jotenkin jossain vaiheessa kaikesta ruoasta on tullut ongelma ja pakko, eikä asia joka antaa energiaa päivän tekemisiin ja tuo hymyn huulille.
Lopuksi oikeutan kaiken kirjoittamani tunnustamalla, että kirjoitukseni on sekava eikä noudata mitään erityistä punaista lankaa vaan koostuu ajatuksen virrasta ja ärsytyksestä.
Soppaa sekoittaa vielä se, miten vieraantuneita nykyään ihmiset ovat luonnosta ja oman kehonsa kuuntelusta. Sit lyyään naaman eteen professoreiden ja ravitsemustieteilijöiden keskeiset käninät siitä, kuka on enemmän oikeassa.
Mut kaikki keskustelu on kyllä tarpeellista. Suomen ruokakulttuuri on tähän asti jo pitkän ajan keskittynyt tehokkuuteen, nopeuteen ja helppouteen. Suomalaiselle syöminen on enemmän välttämätön pakko, kuin kiva osa elämää ja hetki rauhoittua. Siihen ei viitsitä haaskata aikaa ja energiaa, koska se on sit pois jostain muusta ”tärkeämmästä”. Nykyään näyttäis homma kuitenkin olevan liukumassa sellaiseen suuntaan, että ravintoa ajatellaan ja siihen ollaan valmiita käyttämään eri tavalla vaivaa, mikä on ehdottoman hyvä juttu.
Eli kysymykseen ”Mihin ihmeeseen on kadonnut normaali ruoka ja ruokailun taju?” mä olen sitä mieltä, että se on vasta muodostumassa.
Keskustelu on aina hyvästä, kyllä. En vain ymmärrä täyskäännöksiä…
Madventuresin menokaksikko saarnasi aika osuvasti tästä länsimaisen ruokakulttuurin ongelmaisuudesta madcook-videoissaan. Oli aika hurjaa kuulla, että jokin eristäytynyt heimo kun länsimaistettiin, siellä muutamassa vuosikymmenessä esim. diabetes-tapaukset nousivat 0%:sta yli 50%:iin koko heimon väkimäärästä.
Mun mielestä on tosi hyvä, että ruokakulttuuri on murroksessa ja siitä puhutaan enemmän kuin koskaan. Vaikka sitten noiden superfoodien yms. kautta, perusajatuksena lienee kuitenkin se, että ihmiset alkaisivat syödä ylipäänsä terveellisemmin ja jättäisivät einesruoat kauppojen hyllylle.