Don’t get me wrong. Rakastan aasialaisia makuja ja mikään ei ole parempaa ruokaa, kuin epämääräinen ja iloisesti yllättävä katukeittiö Thaimaassa.
Asia, josta en pidä, on huippukokki Tomi Björck. Tai tarkemmin sanottuna kaikki huippukokki Tomi Björckin tapaiset huippukokit, mukaan lukien Jamie Oliver. Tai oikeastaan niiden reseptit. Ja kokkausohjelmat.
Tykkään selailla päivittäin ruokareseptejä.
Tämän päivän Iltasanomien nettisivulla oli Ruokalan artikkeli ”Katuruokaa huippukokin resepteillä – kokeile yllätyksellisiä makuja!\".
1) Huippukokin resepti tarkoittaa aina jotain huonoa asiaa
2) Huippukokki paljastui Tomi Björckiksi
Näissä huippukokkien resepteissä on aina se vika, että kuvittelet pääseväsi testaamaan jotain kivaa ruokaa ja etenkin jos otsikossa puhutaan helposta, nopeasta, tai tässä tapauksessa, katuruoasta, sitä yksinkertainen ihminen kuvittelee, että ”no, tämähän minulta onnistuu”.
Silmäilen reseptiä ja huomaan sen olevan kolmen A4:n mittainen, sisältäen yhden teelusikallisen taika-ainetta x, hyppysellisen maagista jauhetta Kongosta ja lorauksen burmalaisen sotilasjuntan johtajan otsahikeä. Koko komeuden tunget koverretun aloe vera-lehden sisään ja paistat rasvakeittimessä. Nämä kaikki aineet saat kätevästi mistä tahansa aasialaisesta elintarvikeliikkeestä tai omasta yrttitarhastasi!
MITÄ?!!
Olisi kerrankin kiva valmistaa joku huippukokin ateria ilman, että joudun ostamaan kaapit täyteen kilon pakkauksia epämääräisiä mausteita ja kasveja, joita en käytä taas seuraavaan vuoteen, tai kuluttamaan btsiljoonaa euroa ruukkuyrtteihin, joista käytän kaksi lehteä, koska en nyt satu juuri seuraavana päivänä valmistamaan pitkään haudutettua härän häntää, joka on ainoa ruokalaji johon kyseiset ruukut enää kävisivät.
Anteeksi. Löytyy kai niitä yksinkertaisempiakin reseptejä netistä. Tää vaan vaivaa mua. AINA.
ps. En pidä Tomi Björckistä, koska se puhuu niin epäselvästi. Ja possunposki oli liian makeaa Gaijinissa.