Jaha. Kello käy kahta eikä unta näy…taaskaan. Olen tällä viikolla kärsinyt nukahtamisongelmista joka ikinen ilta. Tai oikeastaan koko kesän, mutta se pistettäköön esitysadrenaliinin piikkiin. Eikä tässä mitään ongelmaa sinänsä ole, jos ja kun saan nukkua taiteilija-aikataululla pitkälle aamupäivään. Mutta kun haluaisin vähän aikaistaa sisäistä kelloani. Yritetty on. Olen jopa herännyt ihan itsekseni kasin aikaan 6h unien jäljiltä ja riehunut aktiivisena koko päivän, mutaa surprise surprise yöllä on taas venynyt yhteen, kahteen. En jummarra.
En ole koneella viimeiseen saakka, en katso telkkua, vaan luen ja yritän rauhoittua. Silmien painaessa olen yrittänyt nukahtaa, mutta tunnin pyörimisen jälkeen olen luovuttanut…kuten nytkin. Kerta kaikkiaan tämän on loputtava, jossain vaiheessa pitää taas kuitenkin herätä ennen yhdeksää. Kuka sammuttais tän päänsisäisen jukeboksin päivällä treenatuista biiseistä…..
Lisätietoa unettomuudesta, sen vaikutuksesta ja hoidosta täältä
…ja vaikka suhteellisen vähän alkoholia käytänkin ja tiedän erittäin hyvin sen hyödyttömyyden unettomuuden hoidossa, näinä hetkinä ei voi kuin miettiä auttaisko toi jääkaapissa oleva pikku pullo salmaria…i feel you insomniacs!
Hyvää yötä ja muistakaa hyötyliikkua, kamalan perspiraationkin uhalla!